Kiusaamisväkivallan vaikein kohta ei usein ole vain itse tapahtuma. Se on hetki, jolloin lapsi alkaa uskoa olevansa yksin. Ja se hetki on usein meidän aikuisten rakentama.
Helsingin Sanomien koskettava ja raskas artikkeli 10-vuotiaasta Niklaksesta pysäytti monet suomalaiset. Pysäyttävää ei ollut vain väkivalta, uhkailu tai pelko. Pysäyttävää oli myös se, miten tutulta moni yksityiskohta kuulosti.
“Ei siellä kukaan ole mun kaveri.”
“Ei. Muut pelkäävät varsinkin toista kiusaajaa.”
“Mutta ei sillä anteeksipyynnöllä ole mitään väliä, kun sitten ne jatkavat kiusaamista.”
Tällaisten tilanteiden kohdalla keskustelu keskittyy usein nopeasti siihen, onko koulu tehnyt tarpeeksi. Kuka sen määrittelee? Jos kiusaamisväkivalta jatkuu, onko tehty tarpeeksi? Aivan liian vähän puhumme myös siitä, mitä tapahtuu lapsen kokemukselle silloin, kun turvallisuus alkaa murentua pala palalta. Turvallisuushan ei rakennu vain säännöillä, seuraamuksilla tai yksittäisillä toimenpiteillä. Se rakentuu myös tavassa puhua, kohdata, kuunnella ja puuttua.
Miten tilanteita sanoitetaan?
Puhutaanko väkivallasta vai “lasten välisistä tilanteista”? Kokeeko lapsi tulevansa uskotuksi? Joutuuko hän itse muuttamaan reittejään, lähtemään aiemmin koulusta tai pienentämään omaa elämäänsä pysyäkseen turvassa? Jäämään pois koulusta? Vaihtamaan koulua?
Kiusaamisväkivalta ei ole tavallinen konflikti. Siihen liittyy usein vallan epätasapainoa, pelkoa, ryhmädynamiikkaa ja hiljaisia sivustakatsojia. Siksi myöskään ratkaisuksi ei aina riitä nopea “sovitaan asia” -keskustelu tai pakotettu anteeksipyyntö. Moni lapsi oppii hyvin nopeasti arvioimaan, mikä on turvallista kertoa ja mikä ei. Jos kertominen johtaa vähättelyyn, kiirehtimiseen tai siihen, että mikään ei oikeasti muutu, lapsi alkaa suojata itseään vaikenemalla.
Se on ehkä kaikkein vakavin asia.
Siksi turvallinen viestintä ei ole kouluissa mikään pehmeä lisätaito. Se on turvallisuustaito ja osa turvallisuuden johtamista.
Goodwin Society syntyi omista kokemuksistamme tilanteessa, jossa avun saaminen kiusaamisväkivaltaan oli liian vaikeaa. Olemme vapaaehtoisvoimin toimiva järjestö, joka rakentaa yhdessä koulujen, kotien, tutkijoiden ja eri toimijoiden kanssa käytännön ratkaisuja turvallisempaan arkeen ja siihen, ettei yksikään lapsi jäisi yksin vaikeissa tilanteissa.
Tämän työn pohjalta olemme rakentaneet myös Sano se niin oikein -koulutuksen, joka käsittelee turvallista viestintää koulun vaikeissa ja vaativissa tilanteissa. Koulutus auttaa tunnistamaan, miten kieli, toimintatavat ja aikuisten vuorovaikutus voivat joko vahvistaa turvallisuutta — tai murentaa sitä lisää.
Koska joskus yksi lause voi olla se hetki, jolloin lapsi päättää, ettei enää kerro kenellekään.
Haluatko meidät kouluttamaan? Tilauksella tuet toimintaamme.
Ota yhteyttä:
Riina Law
toiminnanjohtaja ja kouluttaja
riina @ goodwinsociety.fi
