TABU Summit 2026: lapsella on yksi elämä – aikuisten yhteistyön on kannettava sen läpi

TABU Summit 2026: lapsella on yksi elämä – aikuisten yhteistyön on kannettava sen läpi

Goodwin Society ry järjestämä TABU Summit kokosi 15. lokakuuta Helsinkiin 93 osallistujaa tarkastelemaan lasten ja nuorten turvallisuutta sekä aikuisten yhteistä kasvatusvastuuta. Päivässä lanseerattiin Kasvatuskumppanuus 2027 ja rakennettiin nuorten kokemuksista poliittiseen päätöksentekoon ulottuva keskustelu. Summitin keskeinen kysymys kulkee mukana jatkotyöhön: miten aikuisten yhteistyö muuttuu lapsen kokemaksi turvallisuudeksi?

TABU Summitin paneelissa nuoret pääsivät ensin kertomaan, mitä he aikuisilta tarvitsevat. Sen jälkeen puheenvuoro siirtyi vanhemmuuden, koulun ja harrastustoiminnan näkökulmiin sekä poliittisille päättäjille. Lopuksi keskustelu palasi nuorten arvioitavaksi.

Rakenne teki näkyväksi kysymyksen, joka kulki läpi koko päivän: vastaavatko aikuisten ratkaisut siihen, mitä lapsi tarvitsee?

Kiusaamisväkivallasta kertova lapsi tarvitsee kuuntelijan. Kertomisen jälkeen hän tarvitsee aikuisia, jotka toimivat yhdessä ja selvittävät, muuttuiko hänen arkensa turvallisemmaksi. Tapaamisen tai selvittelyn päättyessä lapsen elämä jatkuu samoilla käytävillä, samoissa ryhmissä ja samoissa digitaalisissa ympäristöissä.

Juuri tähän jatkuvuuteen Summitin keskusteluissa palattiin.

Kasvatuskumppanuus 2027 lanseerattiin yhteiseksi työksi

Goodwin Society ry toiminnanjohtaja ja TABU-muutosohjelman perustaja Riina Law esitteli ja lanseerasi Summitissa Kasvatuskumppanuus 2027. Sen tavoitteena on rakentaa yhteistä kasvatussuuntaa ja täsmentää, miten aikuisten yhteistyö kantaa lapsen eri kasvuympäristöissä.

Goodwinin koordinoima valmistelu kokoaa yhteen lasten ja nuorten kokemuksia, vanhempien ja ammattilaisten havaintoja sekä olemassa olevaa tietoa ja toimintatapoja. Työssä valmistellaan yhteistä kasvatusstrategiaa ja käytäntöjä, joiden toteutumista voidaan myös seurata.

Kasvatuskumppanuus kuuluu jokaiselle lapsen arjessa vaikuttavalle aikuiselle. Myös harrastusohjaaja, läheinen tai muu tuttu aikuinen voi huomata jotakin ratkaisevaa tai olla se ihminen, jolle lapsi uskaltaa kertoa. Valmistelussa on siksi tarkasteltava, miten apu ja vastuu jatkuvat kodin, koulun, harrastusten ja palveluiden välillä.

Marraskuun yhteisiin työpöytiin voit ilmoittautua täällä. Lisätietoa KK27-projektista mm. täällä. 

Lapsen arki yhdisti eri alojen asiantuntemuksen

Innovation Home Kampissa järjestetyn päivän avasivat tasavallan presidentin puoliso Suzanne Innes-Stubb ja nuoret kokemusasiantuntijat. Tulevaisuudentutkija Elina Hiltusen sekä turvallisuuden, hyvinvoinnin, kasvatuksen ja työelämän asiantuntijoiden puheenvuorot ulottivat keskustelun lapsen päivittäisistä kohtaamisista yhteiskunnan tulevaisuuteen. Kansanedustaja ja sotatieteiden tohtori Jarno Limnéll yhdisti turvallisuuden luottamukseen, yhteisöllisyyteen ja tavallisiin arkipäiviin. Työeläkeyhtiö Elon työkykyjohtaja Kati Korhonen-Yrjänheikki tarkasteli nuorten hyvinvointia tulevan työkyvyn ja kasvuympäristön kautta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kehittämispäällikkö Katja Sankalahti nosti esiin dialogin ja aikuisten välisen ymmärryksen rakentamisen. Neurokirjon asiantuntija, kouluttaja ja valmentaja Riikka Seppälä (Toivon tiellä) puolestaan kuvasi, kuinka erilaiselta sama lapsi voi näyttää eri ympäristöissä: huoltajan ja ammattilaisen havainnot voivat poiketa toisistaan ja silti kertoa olennaista samasta lapsesta. Puheenvuorot toivat kasvatuskumppanuuden lähelle käytäntöä. Aikuisten yhteistyölle tarvitaan aikaa ja toimintatapoja, joiden avulla eri ympäristöissä syntyvät havainnot auttavat ymmärtämään lapsen tilannetta ja tukemaan häntä.

Paneeli teki yhteisen vastuun näkyväksi

Juontaja Joanna Kuvajan vetämä ”Kun lapsi kertoo – pallo on aikuisilla” oli Summitin keskeinen yhteiskunnallinen viestintäteko. Sen poikkeuksellinen voima syntyi tavasta yhdistää nuorten kokemukset, arjen aikuisten toimintamahdollisuudet ja poliittinen vastuu samaan etenevään keskusteluun.

CONNECT–CARE–CHANGE-kaareksi rakennettu paneeli lähti siitä, mitä nuori tarvitsee uskaltaakseen kertoa. Sen jälkeen tarkasteltiin aikuisten toimintaa ja lopuksi niitä rakenteita, joihin päättäjät voivat vaikuttaa. Jokainen keskusteluvaihe antoi seuraavalle jotakin vastattavaa.

Nuorten näkökulman toivat Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto SAKKI ry:n puheenjohtaja Kia Wilenius ja Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOK ry:n puheenjohtaja Helena Maijanen. He painottivat luottamusta, turvallista kertomista ja seurantaa. Nuorelta on kysyttävä myöhemmin, auttoiko apu.

Arjen aikuisten puheenvuorot osoittivat, kuinka helposti tämän vastuun ympärille syntyy katkoksia. Suomen Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Pauliina Lehtinen korosti selkeitä vastuita ja jälkityötä. FC Honka ry toiminnanjohtaja Petri Harainen kuvasi harrastustoiminnan tiedollista katkosta: seura voi ilmoittaa huolestaan mutta jäädä epätietoiseksi asian etenemisestä. Helsingin Vallilan ala-asteen rehtori Jouni Koponen nosti esiin kiusaamisväkivaltaa käyttävän lapsen toiminnan muuttamisen ja tuen tarpeiden tunnistamisen.

Omassa puheenvuorossaan Suomen Vanhempainliiton Kohti turvallista koulupolkua -hankkeen hankeasiantuntija Jenny Saksola kuvasi tilanteita, joissa vanhempi joutuu välittämään tietoa ja pitämään selvittämistä liikkeessä oman jaksamisensa kustannuksella.

Näin yhteisen kasvatusvastuun tarve sai konkreettisen sisällön. Keskustelussa voitiin osoittaa, missä yhteistyö katkeaa ja mitä lapselle siitä seuraa.

Nuorten kokemuksista poliittiseen valmisteluun

Paneelin päättäjäosuuteen osallistuivat maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.), Perussuomalaisten 3. varapuheenjohtaja Simo Grönroos, kansanedustaja Petri Honkonen (kesk.) sekä kansanedustaja ja vihreän eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Inka Hopsu (vihr.).

Neljän puolueen edustajat käsittelivät samaa kysymystä, jota nuoret ja arjen aikuiset olivat juuri avanneet: kuka toimii ja kuka varmistaa, että lapsen tilanne muuttuu?

Inka Hopsu käsitteli nimettyä seurantavastuuta, jonka myös lapsi tuntee. Petri Honkonen tunnisti toimintakulttuurin muutoksen tarpeen ja ilmaisi valmiutta edistää asiaa hallitusohjelmassa, jos pääsee siihen vaikuttamaan. Sari Essayah hahmotti kasvatuskumppanuudelle ja kasvatusstrategialle paikkaa lapsistrategian toimeenpanossa sekä kannusti viemään asiaa puolueiden valmisteluun. Nämä olivat kaikki tärkeitä viestejä päätöksenteosta päätöksentekoon. 

Paneelin merkitys viestintätekona näkyi juuri tässä siirtymässä. Lapsen avunpyynnöstä päästiin keskustelemaan kansallisen valmistelun ja hallitusohjelmatyön kysymyksenä. Goodwinin kokoama keskustelu teki yhteisen kasvatusstrategian tarpeen ymmärrettäväksi niiden tilanteiden kautta, joita sen pitäisi auttaa ratkaisemaan.

Lopuksi nuoret pääsivät arvioimaan kuulemaansa. Heidän tarpeensa säilyivät siten keskustelun mittapuuna myös aikuisten ja päättäjien puheenvuorojen jälkeen.

Poliittiset avaukset antavat jatkotyölle etenemismahdollisuuksia. Niiden hyödyntäminen edellyttää nyt täsmällisiä ehdotuksia siitä, mitä pitäisi muuttaa, kuka muutoksesta vastaisi ja miten sen toteutumista seurattaisiin.

Osallistujat antoivat jatkotyölle sisältöä

Summitissa osallistujat pääsivät määrittelemään, mitä Kasvatuskumppanuus 2027 ytimeen pitäisi ottaa. Saimme päivän aikana peräti 445 vastausta eri kysymyksiin, mikä on huikea määrä. 

Vastauksissa tärkeiksi KK27-projektin aiheiksi nousivat mm. turvallisuus, tulevaisuususko, vanhemmuuden tuki, lasten toimijuus ja aikuisten jatkuva yhteistyö. Yksi kirjallinen vastaus kiteytti tavoitteen:

”Monialainen yhteistyö kaikkien lapsen arjessa vaikuttavien aikuisten välillä. Jatkuva, systemaattinen yhteistyön tapa, kunnes lapsen arki sujuu, kaikissa kehitysympäristöissä.”

Kysyimme myös tiedon muuttamisesta toiminnaksi. Ehdotuksissa korostuivat yhteiset toimintamallit, vastuunjako, luottamus ja lapsen osallistuminen tiedon tulkintaan.

Digitaalisten kyselyjen lisäksi päivän lopun pienryhmissä tarkasteltiin olemassa olevia hyviä käytäntöjä ja niiden levittämistä. Teknisten vaikeuksien vuoksi kaikkea työskentelyä ei tallentunut digitaalisiin kyselyihin.

Palautteissa kiitettiin asiantuntemusta, näkökulmien monipuolisuutta ja kohtaamisia. Samalla toivottiin enemmän aikaa yhteiselle työskentelylle. Yksi vastaaja kuvasi jatkotyön voimavaraa suoraan:

”Paikalla oli valtava määrä osaamista, jota kannattaa hyödyntää.”

Summitin jälkeen työ jatkuu käytäntöjen valmisteluna

Goodwin Society ry koordinoima Kasvatuskumppanuus 2027 jatkaa Summitissa lanseerattua työtä osana TABU-muutosohjelmaa. Valmistelu eteni 30. lokakuuta yhteenvetowebinaariin ja marraskuussa yhteisiin työpöytiin.

Niissä tarkastellaan yhteistyön onnistumisia ja katkoksia sekä täsmennetään yhteisiä vähimmäiskäytäntöjä: mitä lapsen ja perheen pitäisi aina tietää, kuka huolehtii etenemisestä ja miten avun riittävyyttä arvioidaan.

Tavoitteena on valmistella vuoden 2026 loppuun kasvatusstrategian ensimmäinen versio kommentoitavaksi ja edetä toimintamallin kokeiluihin vuonna 2027. Tavoitteiden rinnalle tarvitaan sovitut vastuut, toteutuksen edellytykset ja seuranta.

Työhön tarvitaan ammatillisen osaamisen rinnalle lasten, nuorten, vanhempien ja muiden arjen aikuisten kokemuksia. Erityisen arvokkaita ovat konkreettiset havainnot siitä, mikä auttoi ja missä yhteistyö pysähtyi.

Summit toi valmisteluun kokemuksia, asiantuntemusta ja poliittisia avauksia. Työn onnistumista on lopulta arvioitava kysymällä lapselta: tiedätkö, kuka sinua auttaa – ja onko arkesi nyt turvallisempaa?



 

Back to blog