Kuten jo todettua, neurodiversiteetin hyväksyminen yhteiskunnassa on ensiarvoisen tärkeää ihmisten moninaisuuden ja ainutlaatuisuuden arvostamiseksi. Tämä tarkoittaa erilaisuuden ymmärtämistä ja kunnioittamista, olipa kyseessä sitten oppimistavat, käyttäytymismallit tai kommunikaatiotyylit. Neurodiversiteetin hyväksyminen edistää yhdenvertaisuutta ja inklusiivisuutta, mikä puolestaan rikastuttaa yhteiskunnallista elämää ja työympäristöjä. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi työpaikkojen mukauttamista erilaisten neurologisten ominaisuuksien huomioon ottamiseksi tai koulutusjärjestelmien kehittämistä, jotka tukevat erilaisia oppimistyylejä.
Viimeisen vuoden aikana Suomessa ollaan alettu puhua työikäisten neurodiversiteetistä, mikä on valtavan tervetullut asia. Samaan aikaan eriarvoinen kohtelu on jo niinkin yksinkertaisten asioiden suhteen kuin ikä tai etninen tausta rehottavat melko valtoimenaan. Onko meillä siis toivoa?
Lyhyt vastaus on: totta vie on! Epätasa-arvon ylläpitäminen on aina helpompaa ja halvempaa yhteiskunnalle tai yhteisölle, sillä se ei vaadi muuta kuin ylläpitämistä. Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon kehittäminen taas vaativat työstöä, muutosta ja resursseja, eli ovat kalliimpaa, mutta aina sekä yksilöille että koko yhteisölle ja yhteiskunnalle arvokkaampaa.
Tämä on kolmas artikkeli artikkelien sarjasta, joiden tehtävä on puhua toiseuttamisesta yhteiskunnallisena ja psykososiaalisena ilmiönä erityisesti yhteydessä neurodiversiteettiin. Ensimmäisen artikkelin löydät täältä. Ja toisen artikkeli löydät täältä.
Mielenterveyden ja neurodiversiteetin stigman voittaminen
Mielenterveyden ja neurodiversiteetin stigma on monitahoinen haaste, joka vaatii sekä yksilöllisiä että yhteiskunnallisia toimia. Stigman vähentäminen edellyttää tiedon lisäämistä ja ymmärryksen syventämistä näiden aiheiden ympärillä. Tämä tarkoittaa mielenterveyden ja neurodiversiteetin käsittelyä avoimesti ja ennakkoluulottomasti kouluissa, työpaikoilla ja mediassa. Lisäksi tärkeää on vahvistaa positiivista näkyvyyttä ja esimerkkejä, jotka korostavat neurodiversiteetin vahvuuksia ja mielenterveyden merkitystä hyvinvoinnille.
Strategiat inklusiivisempien ympäristöjen luomiseen
Inklusiivisten ympäristöjen luominen edellyttää monipuolista lähestymistapaa, joka ottaa huomioon erilaisuuden ja yksilölliset tarpeet. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi seuraavia toimenpiteitä:
- Koulutus ja valistus: Tietoisuuden lisääminen neurodiversiteetistä ja mielenterveydestä sekä niiden merkityksestä yhteiskunnassa. Tämä voi tapahtua koulutusohjelmien, työpajojen ja seminaarien kautta.
- Ympäristön mukauttaminen: Fyysisen ja sosiaalisen ympäristön mukauttaminen yksilöiden erilaisiin tarpeisiin. Tämä voi sisältää esimerkiksi työpaikan ergonomian parantamisen, joustavammat työaikajärjestelyt tai koulujen oppimismenetelmien monipuolistamisen.
- Tuki ja resurssit: Tarvittavien tukipalveluiden ja resurssien tarjoaminen niitä tarvitseville. Tämä voi sisältää esimerkiksi erityisopetuksen, mielenterveyspalvelut tai mentorointiohjelmat.
- Osallistava kulttuuri: Organisaatiokulttuurin luominen, joka arvostaa ja juhlistaa moninaisuutta. Tämä edellyttää avoimuutta, empatiaa ja yhteisöllisyyttä sekä aktiivisia toimia syrjinnän ja ennakkoluulojen vastustamiseksi. Lisäksi tämä edellyttää muun muassa opetushenkilökunnan eli opettajien ja muiden koulujen ammatti-ihmisten kouluttamista inklusiivisemman opetuksen ja opetusmateriaalien sekä arviointijärjestelmien luomisessa.
Nämä strategiat voivat auttaa rakentamaan ympäristöjä, jotka eivät ainoastaan tunnusta neurodiversiteetin ja mielenterveyden merkitystä, vaan myös aktiivisesti tukevat ja edistävät kaikkien yksilöiden hyvinvointia ja osallistumista.
Työelämän kannalta painiskelemme moninaisen kohtaantohaasteen parissa. Työvoimaa tarvitaan, mutta sitä on vaikeaa löytää ja pitää. Pitovoimaa lisäävien strategioiden kuten vaikkapa yllä mainittujen toimenpiteiden hyödyntäminen työnantajamielikuvan parantamisessa ovat keskeisessä roolissa. Kun tukea ja resursseja lisätään, eli panostetaan niiden tuottamista ja saataville saattamista, vähenee kustannukset muualla. Tämä sama ilmiö on todennettu varhaisen välittämisen mallin kautta muissakin työelämän ilmiöissä positiivisena kehittämisenä.
Osallistavan ja moniäänisen kulttuurin merkitys aidon yhdenvertaisuuden rakentamisessa on melkein itsestään selvää. Sen vaikutuksista liiketoiminnan vauhdittamisessa tai työelämän ja ylipäätään elämän positiivisessa kehittämisessä olemmekin jo puhuneet laajasti artikkelisarjan edeltävissä osissa. Sanottakoon tässä vielä kerran se, että tutkimukset ovat todentaneet kerta toisensa jälkeen, että yhdenvertaisuus ja neurodiversiteetin ymmärtämisen sekä hyväksymisen positiivinen kehittäminen luovat ainoastaan positiivisia asioita meille kaikille. Toiseuden sisältä kantautuvien äänien kuunteleminen on äärimmäisen tarpeellista luodaksemme kestävää tulevaisuutta. Niiden äänien ei saa antaa hukkua lääketieteen sisäiseen jargoniin tai whataboutismin hengessä esille tuotuihin muihin haasteisiin. Toimintavastuussa olemme me kaikki, sillä me ihmiset olemme se yhteiskunta, josta niin usein puhumme ja johon viittaamme. Yhteiskunta olemme me.
Vahvistuuko toimijuutesi nyt?
Tässä artikkelisarjassa olemme tarkastelleet toiseuttamisen ilmiötä ja sen vaikutuksia yksilöiden hyvinvointiin ja yhteiskunnalliseen tuottavuuteen, erityisesti strukturoiduissa yhteisöissä kuten kouluissa tai työelämässä, ja burnout-tilanteiden määrässä. Olemme myös käsitelleet neurodiversiteetin merkitystä ja sen diagnosointia, ottaen esimerkiksi tuoreeltaan raportoidun ADHD-diagnoosien kasvun Suomessa.
Toiseuttamisen vähentäminen työpaikoilla ja yhteiskunnassa laajemmin parantaa tuottavuutta, luovuutta ja yleistä hyvinvointia. Neurodiversiteetin hyväksymisen positiivinen kehittäminen vähentää stigmaa ja luo edellytyksia myänteiseen kehitykseen yhteiskunnallisella ja yksilöllisellä tasolla. Oikea-aikainen, saatavissa oleva ja asianmukainen diagnostiikka sekä lääkitys ja muut tuet ja terapiat auttavat sekä yksilöitä että yhteiskuntaa ymmärtämään ja tukemaan neuromonimuotoisuutta.
Nyt tulee toimintakehotus!
Yhteiskunnan eli meidän kaikkien – sinun ja minun – tulee pyrkiä aktiivisesti vähentämään toiseuttamista ja edistämään neurodiversiteetin ymmärrystä ja hyväksyntää. Tämä edellyttää yksityiskohtaisempaa tietoisuuden lisäämistä, asenteiden muuttamista sekä käytännön toimenpiteitä, kuten työympäristöjen mukauttamista ja tukipalveluiden tarjoamista. Lisäksi on tärkeää, että terveydenhuollon ja koulutusjärjestelmien ammattilaiset saavat asianmukaista koulutusta, jotta he voivat tunnistaa ja tukea neurodiversiteettiä tehokkaasti.
Jokaisen yksilön, yhteisön ja organisaation tulisi omalta osaltaan edistää inklusiivisempaa ja ymmärtäväisempää yhteiskuntaa, jossa jokainen voi tuntea itsensä arvostetuksi ja tuetuksi sellaisena kuin on.
On aika miettiä, mikä on sinun ja lähipiirisi toimijuuden taso tässä asiassa? Miten voit ottaa kantaa, viedä asiaa eteenpäin ja luoda positiivista muutosta yksi pieni teko kerrallaan?
Yhteiskunta kuuluu meille kaikille.
Lähteet:
https://thl.fi/-/lasten-ja-nuorten-adhd-diagnoosit-yleistyvat-alueelliset-erot-huomattavat
https://insight.kellogg.northwestern.edu/article/better_decisions_through_diversity
